Lampun elämää

(Klikatkaa kuvaa suuremmaksi, rakkaat ja vähäiset lukijani.)

Kyseessä on Matti-vanhuksen katoaminen. Matti on 20-vuotias maatiaiskissa, syntynyt kaksi viikkoa minun jälkeeni. Tärkeä ja rakas perheenjäsen kyseessä, siis.

Tampereelle muuton jälkeen Matti asui vanhassa talossamme isoveljeni kanssa niin kauan, kunnes äitini kissa, Lulu, sai siellä pentuja ja isoveli päätti pitää yhden. Matti, reviiristään erittäin tarkka, pahastui ja katosi naapuriin majoitukseen. Hän päätti luovuttaa osan reviiristään pikku tyttöpennulle. Pari vuotta naapurin “hoivissa” 0lemisen jälkeen enoni pelasti Matin keskitalvella melkein jäätyneenä, otti autoonsa ja kuljetti vanhempiensa(toisinsanoen isovanhempieni) luo, ja Matti on nyt siitä lähtien majaillut siellä. Höpönassu.

Matin nuoruudessa parin viikon katoilut olivat normaaleja, mutta kun kissalle tulee näin paljon ikää ja jos katoaa pitkäksikin aikaa, iskee väkisinkin huoli. Mummoni oli huolissaan koska Matti oli ollut kadoksissa kaksi päivää, ja etsimme viiden porukassa sitä naapureiden pihoilta ja ties mistä. Ei näkynyt. Huudeltiin, ei tullut kissiä esiin.

Menin sitten naapurin heinäpellolle, ja sieltähän se Matti löytyi, makoilemasta. Huojentuneena otin Matin syliini ja kiikutin sen sisälle syömään.

Elä vielä pitkään, Mattiperkele.

(Ja jostain kumman syystä en tykkää piirtää sarjakuvaruutuja .. ehkä tämä muuttuu vielä jonain päivänä.)

Kategoria: Aiheeton.
Tagit: juupajoki, matti